Lue toisten kokemuksista. Yksi on tarvinnut apua, toinen on osannut auttaa. Yhdistykset sananmukaisesti yhdistävät eri tilanteissa olevia ihmisiä:

Itse vapaaehtoistyöstä saan hyvää mieltä, kun tiedän tekeväni jotakin oikeasti pulassa olevien hyväksi.

Tiina, kriisipuhelimen päivystäjä, Rovaniemi

Jäin muutama vuosi sitten eläkkeelle ja kaipasin jotakin elämääni. Luin lehdestä ilmoituksen, jossa haettiin mummoja.

Aini, Mummolan vapaaehtoinen, Iisalmi

Minua palkitsee, että näen, miten kyyryssä oleva, rikki revitty ihminen alkaa pikku hiljaa puhua, vaikka on toistellut: ”En voi sanoa, en voi puhua siitä, se on niin kauheata.” Lopulta, kun on jo edistytty aika pitkälle, tulee nauru.

Merja, vertaisryhmän vetäjä, Mikkeli

Pidän yllä yhdistyksen 14 tietokonetta, vapaaehtois- työtunteja kertyy vuodessa 120–300 riippuen vähän siitä, mitä tarpeita on. Työntekijät soittavat: ”Apua, tässä on joku ongelma” ja käyn selvittämässä tilanteen.

Sami, IT-tukihenkilö, Kotka

Oma ero pitkästä nuoruuden liitosta oli minulle vaikea ja suuri henkisen kasvun paikka, josta selvisin voittajana. Haluan jakaa selviämisen ja jaksamisen kokemusta muillekin.

Elina, Eroneuvo-vapaaehtoinen, Rovaniemi

Tiedän, millaisia tunteita toiset masentuneet äidit käyvät läpi. Se, että voin auttaa heitä, tuo minulle hyvän olon tunteen.

Mari, vertaisryhmän vetäjä, Hämeenlinna

Tahdon ennen kaikkea auttaa naista löytämään omat voimavaransa, jotta hän voisi lähteä hyvillä mielin synnyttämään.

Jaana, doula, Tampere

Kampanjavideot

En ainakaan minä –kampanjan videot ovat syntyneet yhdistysten vapaaehtoisten ja asiakkaiden kokemuksista. Ne kuvaavat tilanteita, joissa kipeät kohtamme tulevat näkyville. Niitä on meillä jokaisella. Vai voitko sanoa, ”en ainakaan minä”?